Lauantain puuhailut

Tänään on puuhailtu ja tuhistu. Aamupäivällä koirat ja Pete vierailivat Megaeläimessä. Iran silmiin oli osunut heti pönttö, jossa oli ruokaa, siis aivan kun seisova pöytä herkkuineen. Neitihän oli päättänyt aterioida suoraan pöntöstä :) Hienosti olivat koirat olleet kaupassa ja mukaan tarttui narupallo ja luita.

Iltapäivä menikin ydinluita kalutessa. Kovaa hommaa, Irakin oli ihan voipunut duunin jälkeen. Oli aika siis suunnata ansaituille tirsoille.

Illalla tehtiin jäljet molemmille koirille. Metkulle jälki oli ensimmäinen ja Iralle niin mones ettei laskuissa mukana pysy. Mukavaa, että pystyy Iralle tarjoamaan virikkeitä vanhoilla päivillä. Pysyy mieli korkealla. Ruokaa oli vanhan neidin jäljellä paljon mutta eipä sitä enää raaski ihan tyhjiä ajella. Totta kai koulutuksellisuus on mukana Iran jäljillä, ei sinne törttöilemään mennä mutta kisoja ei kiikarissa ole kuitenkaan :)

Metku lähti hyvin jäljelle. Jokaisella askeleella paljon ruokaa, pitäähän sitä hiffata mistä tässä on kyse. Pari kertaa tyttö istahti kun ei päässytkään etenemään miten vaan mutta maltilla ja rauhallisesti Metukka työskenteli. Välillä piti Peteä ja Eveä ihmetellä sekä pyöräilevää naista. Tästä on hyvä jatkaa.

                                              Jäjelle menossa

                                           Jotain sieltä löytyi...

Kun duunit oli tehty, oli leikin aika. Metku viihdytti itseään ja jälleen kerran meitä pahvisella kahvimukilla

Evelina otti rennosti, taisi mennä jälki ohi mutta kyllä se oppi vielä tarttuu.

Huomenna suunnataan pentutapaamiseen. On varmasti vilinää ja huisketta. Ihanaa sunnuntaita toivottelee Metkander:

Vauhtia ja arkea

Tänään ei tullut vastaan aamulenkillä mitään outoa tai erikoista, ihan sitä normaalia elämää muutamine puskajuoppoineen. Keskipäivällä koetteli ukkonen mutta meillä ei kukaan tuumannut ukon jyrinästä mitään...ehkä emäntä vähän kun ihan kohdalla pamautti.

Illalla olikin vierailun vuoro. Kävimme Peten vanhemmilla kahvilla. Metku otti rennosti, niinkuin aina. Vierailun jälkeen Pete vei hundit metsään päästelemään höyryjä. Tässä muutama otos tuosta rallista...

Sunnuntaina onkin sitten pentutapaaminen, luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita...näin voisin olettaa :)

Kaverukset

                                                   " Ystävyydessä ei ole lukittuja ovia "

Päivän hellyttävin hetki. Kun Even kanssa köllöteltiin viltillä, päätti Metku liittyä seuraan luun kanssa.

                                            "Ystävyys on yhteisten alkujen vaalimista "

Kun luun syöminen riitti Metkulle, tytöt köllöttelivät vierekkäin. Aluksi Eve hieman ihmetteli tuhisevaa lämpöpatteria mutta hetken päästä haroi jo käsillään tuota kaverusta.

Kaikenlaista

Asuinpaikkahan on valintakysymys... ja kaikkialla on omat oikkunsa mutta tänään aamulla tuntui siltä, että korson suunnalla näitä oikkuja on liikaakin kun niitä nähtävästi riittää joka päivälle.
Lähdettiin Even ja koirien kanssa totuttuun tapaan aamupäivälenkille. Suuntasimme korsoon päin kunnes aloin ihmettelemään, että mitä edessä oli. Hieman taisi vauhtikin hiljentyä ja lopulta jouduin totemaan, että ihan oikein silmäni näkevät. Ennen alikulkusiltaa mies seisoi päällään keskellä katua. Hupaisaa tästä tekee sen, että miehellä oli päällään vain ns. kalukukkarot ja väriltään ruskeat. En sitten tiedä, oliko väri alkuperäistä tehtaanmallia vai olivatko kukkarot ihan vaan käytössä värjääntyneet. Epäilyttävää tilanteesta teki sen, että mies oli epäsiisti ja mumisi jotain maailmanlopusta. Oliko sitten kyseessä joogan treenaaminen, en tiedä koska en lajia tunne ja jos olikin, aika  ja paikka eivät olleet ihan normaalit. Eräs mies käveli vastaan ja kehoitti kääntymään, koska miehellä oli hyvin oudot jutut. Ehkäpä normaalisti olisin jatkanut matkaani mutta nyt oli Eve mukana joten vaunut ympäri ja toiseen suuntaan. Myöhemmin  kyllä tuli mieleen, että uskomaton kehonhallinta sillä tyypillä mutta niinhän niillä kaikilla, oikeilla aineilla :) Onhan tässä kokemuksia Metkulle haettu mutta tämä kokemus olis voinut olla jo liikaa....kaikenlaista...

                                                            Meidän Neiti Päivänpaiste

Eilen illalla treffailtiin Metkun velipoikia. Kasvattajatkin näkivät tytön sitten pesästä lennon jälkeen. Velipojat Allu ja Adam olivat vauhdikkaalla tuulella mutta Metku oli aluksi kiukkuinen ja antoi velipoijille kyytiä. Loppujen lopuksi kaikki pennut kirmailivat keskenään, tuuppien, tönien ja teilaten, hyvässä hengessä.

Nyt toivoisi jo hieman viileämpiä ilmoja. Aamuisin kun käydään lenkillä, saa seuraava reissu odottaa iltaan. Päivisin takapihakin on niin kuuma, ettei siellä viihdy meistä kukaan. Ihanaa on ottaa tirsoja koko porukan voimin:

Viikonlopun touhuilut

Niin se viikonloppu taas vierähti. Liian nopeasti :(

Lauantaina lähdettiin lentokentän läheisyyteen juoksuttamaan koiria. Sää oli aurinkoinen ja KUUMA. Metkua se ei tuntunut häiritsevän vaan tyttö spurttaili ja säntäili pitkin metsää.

Ira jaksoi "komentaa" pari ensimmäistä spurttia mutta antoi loppujen lopulta toisen paahtaa rauhassa; hullullahan huvit on halvat mutta idiootilla ilmaiset, ainakin näillä helteillä. 

Evelina viihtyi rintarepussa iskän matkustajana ja näin olikin kätevää liikkua metsässä.

Lenkin jälkeen pakattiin bändi taas autoon ja nokka kohti Tikkurilaa. Isäntäväki kävi tiksin keskustassa jätskillä. Koirat saivat tyytyä nappuloihin ja veteen. Tuntui kumpikin olevan tyytyväinen osaansa. Alkaa jo vilinä ja vilske olemaan tuttua Metkanderille, ei ollut yhtään kummissaan vilkkaasta torista ja hälinästä. Se tässä on ollutkin tarkoitus; mahdollisimman paljon uusia paikkoja ja kokemuksia. Autossa alkoi Metkunkin virta hieman hyytymään ja tukea otettiin penkeistä. Tältä näyttää Metkun matkustaminen Even näkökulmasta :)

Illalla saimme rakkaat ystävät kylään. Metku olikin jo aika puhki päivän puuhailusta, joten oli meistä ensimmäisenä unilla. Terassin miehitys ei kuitenkaan väsymyksestä kärsinyt vaan nukkumapaikka löytyi mamman jalkojen vierestä.

Sunnuntaina lenkkeiltiin Vierumäen maisemissa. Sade kuitenkin katkaisi mukavan lenkin. Vaikka Eve ei sateesta tuntunut piittavan, veti hirsiä rintarepussa, oli kuitenkin huomattavasti mukavampaa siirtyä kotiin päin kuivana kuin sateessa kastuneena.

Viikonlopun aikana olemme opettaneet perusjuttuja Metkulle, mm. maahanmenoa ja luoksetuloa. Innolla odotellaan parin viikon päästä alkavaa pentukurssia.

                                            Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille !

Junassa ja vähän muutakin

Aamulla ei elohopea armoa antanut. Arkiseen tapaan lähdettiin kuitenkin lenkille ja saatiin Eve untenmaille. Kotimatkalla pysähdyttiin Nesteelle ostoksille. Kolme korson miestä oli eksynyt "kahvittelemaan" huoltoaseman pihalle. Täytyi ensin tarkkailla tilannetta; jättääkö koirat niille tarkoitettuun paikkaan vai vaihtaa ostospaikkaa. Miehet sitten siinä alkoivat juttelemaan, että olenko varma, etteivät koirat pure ? Naureskellen vastasin, että eivät nämä pure. Seuraava kysymys olikin jo sitten surkean hupaisa: Onko tuo sellainen tappajakoira ? Jouduin siinä sitten esittämään vastakysymyksen, että onko sellaisiakin muka olemassa ? No koirat saivat olla ihan rauhassa  sen minuutin kun ostoksilla kesti, tilannetta seurasin kuitenkin koko ajan ikkunasta.

Iltapäivällä otsikon mukaisesti Metukka sai tänään ensikosketuksensa junassa matkustamiseen. Kotoa lähdettiin dallailemaan kohti Korson juna-asemaa, matkalla pysähdyttiin nostamaan rahaa, ja kuunneltiin korsonjuopon elintärkeää muistutusta siitä kuinka koiralle pitää antaa vettäkin, otin asemalla vinkistä vaarin ja tarjosin Metukalle vettä, joka ei kelvannut. Junan saapuessa ängimme muiden mukana vaunuun jossa saimme lopulta olla kahdestaan. Metku otti junassa matkustamisen yllättävänkin lungisti istuen käytävällä, enemmän jännitystä aiheuttikin junasta poistuminen Tikkurilassa sekä aseman yleinen hälinä. Ihmettelyn jälkeen jatkettiin matkaa isännän vanhempien luokse, eikä asemalta poistumisen jälkeen Tikkurilan meininki muuten jaksanut Meetwurstia enää ihmetyttää. Iloinen yllätys odottikin kun emäntä, Ira ja Evekin olivat jotenkin joutuneet tuonne tiksin keskustan kerrostaloon. Mummolassa tutkittiin mestoja ja otettiin loppuaika lepoa.

                                                               Metku K-junassa

Illalla käytiin vielä kirmailemassa vesitornin metiköissä.

On kiva huomata että vaikka Metkua jokin asia jännittää, niin matka  jatkuu eikä pakkivaihdetta  ole koneistosta löytynyt. Joten kaipa isäntään ja emäntään jo luottoakin löytyy =)

                                         "...sitten käynkin nukkumaan, 
                                        pikkuinen vatsani pullollaan" :)

Eilen päivällä käytiin Metkun kanssa ihmettelemässä Korson menoa...siinä onkin ihmettelemistä ihan jokaiselle, ei pelkästään n 4,5 kk ikäiselle pennulle :) Reipas tyttö Metku oli, välillä vähän ihmeteltiin kaikenlaista kulkijaa ja sitten jatkettiin matkaa. Illalla Peten siskon perhe kävi kahvilla ja Metku sai hyviä kokemuksia lapsista, meidän Eve kun ei vielä liiku kuin äidin tai isän matkustajana mutta 2-,5- ja 7- vuotiaat ovat jo eri asia. Todella hienosti meni, eipä ollut Metku moksiskaan kun oli saanut haistella ja tutustua. Poikien "taistellessa" pitkin nurmea, Metku päätti aterioida heinällä.

Illalla käytiin myös kirmailemassa hämärässä vesitorneilla. Vauhtia riitti mutta hämärä piti tyttösen lähellä Peteä.

Torstaiaamu lähti käyntiin tuttivarkaudella :) Kun kolttoset oli selvitelty, suunnattiin lenkille ennen kuin elohopea saavuttaisi liian suuret lukemat. 

Vaunut eivät ole olleet minkäänlainen ongelma meidän tyttöselle. Hienosti sujuu kulkeminen hihnassa muutenkin. Metkun mielestä ainoa ongelma vaunuissa tuntuu olevan liian pieni tavaratila. Kahtena iltana meillä on takapihalla yritetty nukkumaan vaunujen tavarapussukkaan.

                                                                   Lenkkikaverit

Olemme olleet todella tyytyväisiä siihen, miten Metku suhtautuu Eveen. Tytöt moikkaavat useamman kerran päivässä mutta suukotellen ja rauhallisin mielin. Jos Evellä sattuu olemaan murheita ja itku täyttää koko huushollin, Ira ja Metku saattavat nostaa päitään ja jatkavat sitten touhujaan tai uniaan. Even ollessa sitterissä, koiruudet kävelevät ohi, sen enempää ihmettelmättä. Meillä ei koskaan jätetä vauvaa ja koiria ilman valvovaa silmää, koskaan ne eivät ole keskenään ilman aikuista mutta mukavaa huomata, ettei rento perheen yhdessäolo tuota kenellekään ongelmia. 

                                      Oikein lämmintä ja rentoa kesäpäivää toivottelee Metku

Iltapainit broidin kanssa 19.7.2011

Tänään oli Metkulla ohjelmassa päivällä pidempi lenkki mamman, Even ja Iran kanssa, johon sisältyi mm. pururadalla kirmailua vapaana, sekä hihnassa jotta sekin homma opitaan kunnolla. Illaksi saatiinkin sitten sovittua treffit Metkun velipojan Allun kanssa Koivukylä minigolfin vieressä sijaitsevalle nurmialueelle. Hyvin tultiin Allun kanssa juttuun, ja 1,5h siinä menikin kirmatessa ilman turhia lepotaukoja.

Ja hieman välissä venyteltiin, että jaksoi taas...

 

Metku on ilmoitettu pentukurssille. Ensimmäinen "koulupäivä" on 7.8.2011. Kurssin sisältö: kontaktiharjoituksia omistajan ja koiran välillä, harjoitellaan luoksepäästävyyttä, seuraamista, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa sekä oikea-aikaista koiran palkitsemista ja kieltämistä. Aivan loistavaa, että saadaan treenailla häiriön alla ja saadaan näin taas uusia kokemuksia. Emännän täytyy taas alkaa verestämään tottismuistoja ja taitoja :)

18.7.2011

Tänään on touhuiltu ja touhuiltu. Useamman kerran ollaan käyty tutustumassa lähiympäristöön ja iltapäivällä Metku seikkaili Peten kanssa pitkin metsiä ja lopputuloksena tämä:

 
Kun uni tulee niin se tulee, ei katso aikaa, eikä paikkaa. Korvat, tassut ja kuono tekivät töitä kovalla sykkeellä useamman kerran tirsojen aikana, mahtoi olla makeat unet  :) ja miksei ois ollu kun näin mahtavan nukkumapaikan valitsee...

Jos metsään haluat mennä nyt....

17.7.2011 Ensimmäinen metsäretki koko perheen voimin. Pakattiin koko bändi autoon ja lähdettiin tuttuihin metsämaisemiin. Matka sujui hyvin vaikka takaluukussa matkusti nyt kaksi tyttöä kimpassa.

Metku seuraili Iraa jonkun verran mutta enemmän piti silmällä meitä. Otti tyttö kyllä spurtteja niin, että sammal lenteli mutta korvat päässä seuraili meidän mukana.

Metsäreissun jälkeen käytiin vielä Jumbossa tsiikailee ihmisiä ja muuta menoa :)

Uni voittikin kotona ja Metku löysi mielestään loistavan paikan ottaa tirsat.Evelinaa nauratti kovasti karvanaaman ilmestyminen sitterin läheisyyteen.

Honey, I´m home!

Lauantai, heinäkuun 16 pvä; Metku ( Tippiz Artless Atlanta) saapuu kotiin. Ikää tytöllä on 4,5 kk.
Kasvattajan luona hyvästeltiin äippä ja muut laumaan kuuluneet ja lähdettiin kohti uusia seikkailuja. Automatka kotiin kesti vain 10 min ja Metku tarkkaili matkan etenemistä takaluukussa rauhallisesti, välillä istuen ja välillä maaten. Kotiin päästyämme haimme sisältä Iran ja lähdimme koko poppoo kävelylle. Metku tarkasteli uteliaana uusia hoodejaan.

Sisälle Metku vietiin ensin hihnan kanssa ja haisteltiin huoneet läpi, sen jälkeen alkoikin tutkiminen ja haistelu omatoimisesti. Hieman kokeiluja, josko pöydälle saisi kiivetä ja sohvakin olisi mahtava paikka peuhata mutta pian talon tavat tulivat tutuiksi ja pian siirryttiinkin takapihalle.

Takapihan hajut käytiin nopeasti läpi ja sen jälkeen juostiinkin munaravia pitkin pihaa  n. 30 min, Iran seuratessa kummissaan tätä touhua. Hieman vanha neiti yritti uutta tulokasta toppuutella komentamalla mutta tovin saimme tosiaan odotella, että Metku maltoi vetää happea.

Hommasimme häkin uudelle tulokkaalle. Tärkeää mielestämme on rajata pennulle oma tila, jossa rauhoitutaan ja nukutaan yöt. Häkki laitettiin makuuhuoneen nurkkaan. Hieman on työtä, että illalla mahdumme kaikki nukkumaan, onhan huoneen toisessa nurkassa Even sänky ja toisessa nyt Metkun mesta. Ira päätti ainakin alustavasti jäädä eteisen puolelle nukkumaan mutta yöllä neiti I oli jo hilautunut mamman puolelle sängyn viereen.
Valojen sammuttua, häkistä kuului mutustelua( Metku luki hesaria :), johon puututtiin ja pian tyttö ottikin lepoa. Jännitysmomentti oli klo 03.00 kun Eve päätti aterioida. Metku nosti päätään: " Ääh, en mä jaksa" ja jatkoi uniaan. Yhtäkään piippausta tai muutakaan ääntä ei yön aikana häkistä kuulunut. Peten noustessa aamulla oli Metku kuulemma katsellut pirteänä häkissään.

Kotiin saapuminen sujui jopa odotettua paremmin. Häkkiinkin tyttö meni illalla itse nukkumaan. Pienet tirsat Metku otti jo illalla uuden isännän jaloissa olohuoneen lattialla. Neiti I on ottanut Metkun hyvin vastaan.

Metku vaikuttaa avoimelta ja uteliaalta tytöltä. Muutamat uudet tilanteet ovat jännitääneet mutta nopeasti niistä on päästy yli ja jatkettu matkaa. Uusi matka on alkanut meille kaikille, olkoon se matka täynnä naurua, iloa, pitkiä lenkkejä, takaanavetoa, tottista ja rauhallista yhdessäoloa.