Maalla on mukavaa...vai onko Metku?

Autumn American Bulldog show 2011 järjestettiin 3.9.2011 ja totta kai Metkustin pääsi kehään. Tuomarina toimi Lady Julia Arbuthnot ja näin hän totesi Metkusta:
" Nice white female.Good pigmentation. Good topline for puppy.Tale correct.Rear angulation ok.Nice free movement.Little weak in the hock but will inprove with age". Hieno kokemus koiralle ja omistajille, meistä kun ei ole kumpikaan koskaan kehässä koiraa käyttänyt, hienosti se sujui! Good job my darlings!
Minä ja Eve kannustimme sateensuojassa kehänlaidalla....Eve tosin taisi taas olla nukkumasan luona visiitillä :)

Sunnuntaina suunnistettiin maalle. Vietettiin ihanat neljä päivää mökillä Heinolassa. Mökki oli upea suurine pihoineen ja tilaa mökistä löytyi 170 neliön edestä.

Koirat nauttivat täysillä vapaudestaan ja suuresta pihasta. Metkulla oli usein niin kova vauhti, että jokainen sai ristiä kätösensä ja toivoa parasta; selvitäänhän tästä reissusta ehjin nahoin...selvitäänhän? Tyttö hepuloi pitkin pihoja, metsiä ja hieman jopa järven puolella. Ira tyytyi lähinnä tutkailemaan tätä pyörivää väkkärää terassin turvasta, pallo suussa.

Tiistaina päätin lähteä metsään Metkun kanssa sieniä tutkailemaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olikin onni, ettei Ira lähtenyt mukaan. Olimme onneksi suht lähellä mökkiä ja jo pois päin tulossa ja tajusin, että Metukka oli joutunut katalien maa-amppareiden uhriksi. Tyttö oli innoissaan tunkenut päätä pesään. Onneksi Metku tuli heti minun luo eikä lähtenyt sinkoilemaan muualle. Huidoin kiinni olleen ampparin Metkun turkista pois ja taakse katsoessani totesin, että nyt muuten juostaan. Sieltä oli sellainen parvi suunnistamassa meitä kohti, että lujaa mentiin. Mökille päästyämme totesimme vammat: mammaan kohdistuneita osumia: 0, Metkuun kohdistuneita osumia: 2 ( ainakin). Maalla on mukavaa...vai onko Metku? Koska kyseessä on pentu, soitin päivystävälle eläinlääkärille ja kyselin, olisiko tarvetta kyypakkaukselle mutta sain vastaukseksi, että useimmiten menee ohi n. tunnissa. Metku oli kalpeena ja hiljaa sekä tärisi hieman. Sisään päästyään linnottautui häkin perukoille.

Noh, tästä selvittiin pienillä vammoilla ja säikähdyksellä. Uni maistui.

Kotiuduttuamme Ira yksi ja köhi... mitähän taas... lääkärissä todettiin nielutulehdus... lääkettä ja lepoa muutaman päivän verran...

Tästä jatkamme taas seikkailuja.