Kahvittelemassa

Viikko on kulunut taas vauhdilla. Arkisissa askareissa. Emäntä ja neiti E ovat olleet kipeinä ja vauhti on vaunulenkkien osalta hiipunut mutta ehkäpä ensi viikolla taas täydellä höyryllä :)

Metku on sen sijaan on pitänyt isännän liikkeessä tai toisin päin ? Pitkiä juoksulenkkejä ja ketjulenkkejä, sitä normi treeniä tässä huushollissa.

                                           Tiukkaa menoa mäessä. Jaksaa...jaksaa...jaksaa...

Tänään perjantaina isännällä oli vapaapäivä. Odottelimme aamupäivästä, että niinkö sitä lumiräntävesisadetta tulee mutta päivä olikin suht kaunis. Päätimme lähteä Vuosaareen. Vuosaaresta löytyy aivan ihana kahvila. Cafe Kampela. Tämä kahvila on kauniilla paikalla, todella viihtyisä ja mikä parasta: koirat on enemmän kuin tervetulleita ulko- ja sisätiloihin.

Kannattaa käydä kahvittelemassa. Ulkona oli ehkä vielä liian kylmä ja niinpä siirryimme lasitetulle terassille.

Matkalaisille maistui kahvit, pullat ja piirakat. Metkulle erityisesti lihapiirakka :)

Voin vain kuvitella kuinka kaunis paikka on kesällä. Tänne täytyy mennä ehdottamasti uudestaan!

Huomenna jatketaan taakanvetotreeneissä. Toivottavasti sää ei ole aivan kauhea mutta kahvin, hyvän seuran ja treenien voimalla mennään!

Ihanaa viikonloppua lukijoille toivottelee Metku

Ekaa kertaa kärryn edessä

Taas on ollut Metkulla kovasti aktiivinen viikko, ja kaikennäköistä on ehditty touhuilla. Tänään oli aamupäivästä tarkoitus mennä Haltialan tilalle hevosia ja muita kummajaisia pällistelemään. Jouduttiin kuitenkin toteamaan, että kovin oli vielä tilalla hiljaista, eikä eläimiä näkynyt. Siitä sisuuntuneena otimme suunnaksi Helsingin johon päätimme lähteä hieman katselemaan lauantaipäivän meininkiä. Kävelimme niin asematunnelissa, citykäytävässä, kuin Stockmanninkin liepeillä, ja jälleen kerran Metku suhtautui kaikkeen tyynen rauhallisesti, eikä häkeltynyt mistään. Metku keräsi varsinkin asematunnelissa varsin paljon katseita, liekö sitten positiivisia vai negatiivisia. Metkua valokeilassa oleminen ei kuitenkaan haitannut. Eräs innokkaan oloinen koiraihminen uskalsi Metkua tulla moikkaamaankin, ja iloisesti Metku tervehti uuden tuttavuuden. Metku vaikuttaa kyllä todella tasapainoiselta bulldoggin alulta, jonka kanssa on helppo ja kiva mennä kaikkialle. Toki ensimmäiseen vuoteen on pari asiaankuuluvaa lyhyttä mörkökauttakin mahtunut, mutta nekin melko pienessä mittakaavassa.

Metku tulossa ateneumista =)

Kohti Stockmannia

Meetwursti ja Eve asematunnelissa

Aikaisemmin tällä viikolla Metku on taas juossut pitkää lenkkiä, sekä vedellyt ketjuja. Eilen oli Metkulla jo todella tiukka ketjutreeni, mutta täytyy todeta että todella sitkeältä ja periksiantamattomalta Metku kyllä vaikuttaa, ja vetäminen tuntuu olevan oikein mieleistä tekemistä. Ketjulenkin jälkeen riehutaan aina patukalla, tai purutyynyllä, ikään kuin palkaksi, jonka jälkeen palautellaan happoja kävelemällä . Ennen lenkkiä pidetään aina huoli hyvästä lämmittelystä. 

Tänään saatiinkin yllätyssoitto taakanvetotreeneistä johon lähdettiin varsin nopealla varoitusajalla. Mietittiin ensiksi vetäisikö Metku tänään ollenkaan, kun eilen tosiaan oli kova treeni, mutta päätettiin kuitenkin kokeilla kärryn vetämistä ensimmäistä kertaa tosin hyvin nimellisilä painoilla. Alkuun Metku hieman ihmettelikin perässä kolisevaa kärryä, joten muutimme hieman tyyliä. Viimeiset vedot olivatkin jo varsin hyviä, joten oikea tyyli kärryn  vetämiseen taisi löytyä. Loppuun emäntä otti Metkun kanssa vielä hiema tottista nyt kun oli häiriötäkin paikalla... varsin mukavasti sekin näytti häiriöstä huolimatta sujuvan.  

Mukavaa viikonvaihdetta toivottelee Atlanta :)

Vanhuudesta

"Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään." 

Paljon on mielessä pyörinyt toinen koiramme Ira. Ira on nyt 8,5 vuotias. Onko se vanha? Eihän se nyt niin vanha ole? Mutta eikös vanhuus ja vanhuuden  merkit ole yksilöllisiä, rodullisia ja välillä aivan selittämättömiä.
Joitakin merkkejä Irasta olemme havainneet. Ehkäpä aistit ovat heikentyneet. Tuntuu, ettei koira luota näköönsä ja hajuaistiinsa. Varsinkin hämärällä Ira reagoi erikoisesti tuttuihinkin asioihin.

Askel ei ole enää niin kevyt. Intoa tuntuu piisaavan eli pää vie mutta kroppa ei pysy mukana. Leuka on harmaa ja uni maistuu useammin ja pidempään kuin ennen. Eihän vanhuudessa mitään vikaa tai pahaa ole mutta ehkäpä emännästä tuntuu vaikealta ajatella, että Ira alkaa olemaan vanha ja vanhuus ei tule yksin.

Ira tuli minulle vuoden vanhana. Eli yhteistä taivalta on takana jo pitkälti. Irasta olisi voinut tulla mahtava rauniokoira tai mitä vaan...suojeluun siitä ei ollut.

Treenasin edellisillä sakemanneillani suojelua (tottelevaisuus, jälki ja suojeluosuus). Iran oli tarkoitus astua edesmenneen koirani "saappaisiin" ja jatkaa kanssani harrastusta, joka oli ollut iso osa elämääni jo vuosia. Toisin kävi. Harrastus jäi ja Ira toi tilalle jotain muuta.

Tätä kirjoittaessani tuntuu kuin Iran päivät olisi luetut. Eihän niin toki ole mutta ajatuksia ja tunteita toki herättää neidin vanheneminen. Niin monesta sopasta tuo saksalainen on selvinnyt, ihan ihmetyttää.

Kun vertauskohteena arjessa pyörii vuoden vanha AB tyttö niin onhan ero huikea. Olemmekin miettineet kuinka jatkossa tarjota kummallekin tasoistaan aktiviteettia. Ira ei jaksa enää 10 km lenkkejä isännän tahdissa. Metku roikkuu springissä ja Ira odottaa vuoroaan ovella... sitä vuoroa ei enää tule. Mutta Ira pääsee rauhalliselle metsälenkille, ihastelemaan kevättä :)

Kun katsoo Iran silmiin, siinä on jotain niin tuttua ja turvallista, kuin koira katseineen olisi ollut siinä aina.

Toivon, että sen katseen kohtaan vielä pitkään edessäni sekä vierelläni.

Ystävyyttä

                                           "Saadaksesi ilosta kunnolla irti,

sinun on jaettava se jonkun kanssa".

Metku kävi tänään Murren Murkinassa ostoksilla. Mukaan tarttui juoksupökät, pakasteita ja tottikseen uusi patukka. Olipas typy iloinen kaupassa, oli tuoksuja joka lähtöön ja mukavia ihmisiä tutustumassa Metukkaan.

Nyt iltaruokaa odottelee juoksutettu dooris, isäntä kävi pitkällä juoksulenkillä Metkun kanssa. Eilen kiskottiin taakkaa ja tänään aamupäivästä rämmittiin loskassa vaunlenkillä... onhan siinäkin taas ollut touhua :)

Metkun sisaruksia kuvattiin tänään. Loistavia tuloksia. Ilahduttavan paljon A lonkkia ja terveitä etupäitä. Oli kyllä ilo kuulla tuloksia. Onnittelut vielä kerran kasvattajille!

Jospa sitä tämä huusholli hiljentyisi tältä illalta. Kerätään voimia taas huomisiin koitoksiin. Äiti kerää voimia tulevaan yöhön, on neiti E sen verran tukkoinen, että tuskin ehjää yötä nukutaan.

Vauhdikasta viikkoa kaikille toivottelee Metkander!

Treenejä ja eka juoksu.

Treenejä, treenejä ja treenejä. Alkaa Metkun kalenteri täyttymään. 

Ketjuja vedetään pari kertaa viikossa. Välillä pitkää lenkkiä kevyillä painoilla ja välillä maustetaan treeniä kovemmilla painoilla ja ylämäkitreenillä. Taakanvetämisessä ollaan alusta asti yritetty panostaa vetotekniikkaan, ja koiran hallittavuuteen.  Vetohommat sujuvat hyvin ja tyttö on kovasti innokas tekemään hommia. 

Tottiksessa ollaan jatkettu seuraamista ja nyt uutena liikkeestä istumaan jääminen. Ihan hyvin tuntuu oppi menevän perille ja se riemu, kun saa rehata patukan tai pallon kanssa hyvin suoritetun homman jälkeen.... se riemu on näkemisen arvoista.

Metku käy juoksemassa isännän kanssa pitkiä lenkkejä pari kertaa viikossa, siihen päälle mamman kanssa tehtävät vaunu- ja kauppalenkit sekä muu touhaaminen niin voidaan sanoa, ettei tylsää ja touhutonta päivää ole. Toki muutamina päivinä otetaan rennosti ja esim. chillaillaan mamman kanssa iltaisin töissä.

Meku onkin varsinainen Office Dog kun lähtee töihin mukaan. Se on melkein sama kun lähtisi Even kanssa reissuun. Mukaan töihin pakataan peti ja tietenkin eväät ! Kun toimisto on tutkittu (roskikset ekana), niin sitten voikin käydä petiin mamman jalkoihin evästelemään luita. Muutamat varoittavat murinat kuuluvat asiaan jos ulkona liikkuu epäilyttäviä tyyppejä. Kotiinlähtö kun koittaa, pakataan peti mukaan ja laitetaan työpäivä pakettiin.

Metukka on nyt vuoden ja vajaan kuukauden. Meillä on ekat juoksut! Luulenpa, että juoksut olivat jo päällä kuvauksien aikana. Siitäkin huolimatta loistavat tulokset.

Even kanssa taasen touhuillaan näin.

Hauskaa viikonvaihdetta toivottelee Metku.

Kuulumisia

                                                        Meidän Metku täytti vuoden !

Kasvattajat järjestivät pentubileet synttäreiden kunniaksi. Kahdeksan koirakkoa pääsi paikalle ja olikin mahtavaa nähdä Metukan sisaruksia. Kiitos kasvattajille ja mukana olleille!

Metkulle kuuluu hyvää. Neiti on täynnä virtaa ja energiaa. Energia laitettiin kuitenkin tauolle kun käytiin Ventelän luona kuvauksissa 9.3.2012. "Päiväunien" aikana kuvattiin polvet, selkä, lonkat ja kyynärpäät. Nähtiin kuvissa myös olkapäät.

Lonkat A/A
Kyynärpäät 0/0
Selkä terve
Polvet terveet
Olkapäät terveet

Eipä olisi siis paremmin voinut reissu mennä eikä parempia tuloksia tulla Kankaanpäästä mukana. Täyden kympin tyttö!

Nyt treenaillaan ja touhuillaan täysillä :)

Helmikuussa pidettiin lomaa ja mökkeiltiin muutama päivä. Koirat tuntuivat nauttivan vähintäänkin yhtä paljon kuin isäntäväki.

                                          Välillä tottisteltiin...

                                          ja riehuttiin palkan kanssa...

                                           "taakka" kallis ja korvaamaton eli neiti E. Tasaista oli kyyti.

                                           Välillä piti huilata. Kun Evekin tuntui pärjäävän omillaan,
                                           saattoi silmät ummistaa.

                                           Sitten taas touhuilemaan.

                                           Pitihän saunaan puita saada, halkohommiin siis :)

Oli kyllä rentouttava reissu, ehkäpä keväällä taas uusiksi.

Taakanvetoa ollaan aloiteltu ja tottista tehty. Kaikenlaista puuhaa ja touhua.

Eilen käytiin asematunnelissa ja rautatieasemalla. Eipä ollut Metku kummissaan, uteliaana tutki paikkoja ja katseli ihmisiä ( jos jonkinmoisia). Reipas tyttö!

Kaksi yötä jouluun on.... vaan joulupukki kävikin tiputtamassa osan lahjoista haukuille jo etukäteen. Ovatko nuo olleet NIIN kilttejä vai... Ovat ne, ihania tyttösiä meillä.

                                                        Mitä??!! Missä pukki, häh?!


Pukki toi ihanat pedit tyttösille. Niissä kelpaa kölliä ja rötväillä.

Tottiksessa sivulle istuminen alkaa sujumaan jo suoraan, aikaisemmin Metku istui hieman vinoon mutta nyt on tainnut hiffata jutun juonen. Katsekontakti pysyy jo hyvin vaikka häiriöitäkin on ollut. Mukavinta on ollut huomata kuinka tyttö haluaa tuoda patukkaa minulle, ei siis juokse pää kolmantena jalkana karkuun palkka suussa vaan ihan tyrkyttää sitä.


Metkutin pääsi töihin mukaan kun kävin piipahtamassa toimistolla. Ensin Metku kävi moikkaamassa kaikki tyypit ja sitten mestat. Loppujen lopuksi nukkui keskellä lattiaa, onhan tulostimen ja kopiokoneen vahtiminen kuitenkin niin raskasta puuhaa. Vielä kun piti olla mukana tiskaamisessa, tarkistaa mihin kaikki ovat menossa;keittiöön vai vessaan vai taukotilaan vai ulos vai...
Olin kyllä ylpeä tyttösestä, rauhallisesti ja iloisesti ( tämäkin yhdistelmä on mahdollinen) otti uudet ihmiset vastaan uudessa ympäristössä ja osasi toimittamisen jälkeen rentoutua.


Eve on tutkinut taas lattiakavereita. Metku joutui syyniin

Moro kaveri

tästä onkin kiva ottaa KUNNOLLA kiinni...

 ollaan kavereita jookos ?

Joulua odotellaan, rentoutumista, yhdessäoloa ja pitkiä päikkäreitä. Ihanaa joulua kaikille toivottaa Metkutin. Ensi vuonna uudet kujeet ja vähän vanhojakin.

näin mä vietän joulun ja pyhät